Lämpökuvaus ja energiatodistus

Nykyään vaaditaan jokaisesta uudesta rakennuksesta energiatodistus. Uudisrakennus kohteessa sen tekee rakennussuunnittelija. Energiatodistuksesta näkee, minkälaiseksi uusi rakennus on suunniteltu energian kulutuksen suhteen.

Rakennuksen valmistumisen jälkeen energiatodistus kertoo, minkälainen talosta piti rakennussuunnitelmien mukaan tulla. Paljonko siinä on eristeitä, minkälaiset ikkunat ja ovet siihen laitetaan, miten ilmastoinnissa hoidetaan lämmön talteenotto jne.
Eli energiatodistus kertoo minkälainen rakennus on energiataloudellisesti.

Vai kertooko?

Suunnittelija ei voi etukäteen tietää, miten hänen suunnitelmansa käytännössä toteutuvat. Onko energialuokkaa edellyttävät materiaalit ja rakennus-komponentit asennettu oikein ja niin huolellisesti, kuin energialaskelma edellyttää.

Käytännössä ei kukaan tiedä valmiista rakennuksesta, mihin energialuokkaan se todellisuudessa valmistui. Ensimmäinen edellytys on, että rakennuksen ulkovaippa on tiivis. Eli höyrysulkurakenne on ehjä, ikkunat ja ovet on asennettu tiiviisti ja elementtien liitokset ovat kunnossa, eikä rakenteissa ole kylmäsiltoja.

Lämpökuvausraportissa ilmenee suurin osa niistä rakennusaikana tehdyistä virheistä, jotka todellisuudessa laskevat rakennuksen suunniteltua energialuokkaa. Mikäli lämpökuvauksessa ei näitä virheitä löydy, voidaan uskoa rakennuksen olevan energiatodistuksen mukainen.

Vanhan rakennuksen energiatodistus perustuu suurelta osin aikaisempien vuosien todellisen energiankulutuksen seurantaan ja on siten ehkä luotettavampi. Jos kuitenkin vanhempi rakennus putoaa energialuokassaan kovin alas, kannattaa lämpökuvauksella selvittää suurimmat rakenteelliset energian hukkapaikat ja kohdistaa korjaustoimenpiteet niihin. Näin vältetään ylikorjaaminen.